Uusia kokeiltava lajeja on noussut mieleen tuon heinäkuisen lupauksen jälkeen usein. Milloin lukee mielenkiintoisesta lajista lehdestä, milloin liikuntapaikkojen tuntilistalta, milloin ehdotuksen takana on joku ystäväpiiristä. Lopputuloksena on valitsemisen vaikeus, mutta sehän on vain positiivinen ongelma.
 |
| Kuva |
Pohtiessani toista kokeiltavaa lajia mietin mistä nautin oikein erityisesti. Mieleeni tuli heti metsät. Metsässä samoillessa mieli rauhoittuu ja akut latautuu. Erityisesti huomaan tämän vaikutuksen syksyisin. Varmaan värikäs luonto ja sopivan viileä ilma korostaa nautintoa ja vaikutusta. Siispä, kun luin uusimmasta MeNaiset Sport -lehdestä polkujuoksusta, laji kolahti. Se tulisi olemaan uusi tuttavuuteni.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan lajissa pingotaan siis poluilla. Joko yksin tai sitten lenkkikaverien kanssa peräkkäin. Ei siis sosiaalisimmista lajeista, mutta pureutuu mainiosti omasta mielestäni lenkkeilemisen ongelmakohtaan - tylsyyteen.
Kun on elämänsä alusta asti juossut pallon perässä, perinteinen lenkkeily puuduttaa. Polkujuoksussa mielenkiintoa tuo (oletan) alati muuttuva alusta ja vaihteleva maasto. Lisäksi tasamaajuoksuun verrattuna kropalle tulee enemmän treeniä pomppiessa ja loikkiessa ja tasapaino kehittyy epätasaisessa maastossa juostessa.
*Odotukset korkealla*
Ennen kuin lähdin kokeilemaan, päätin pikkuisen tsekkailla karttaa. Ei sillä, että sieltä näkyisi polut, mutta halusin suunnilleen tietää maamerkkejä, joiden sisällä pysyisin. Latu-urat on tuttuja, mutta nyt ei ollut tarkoitus pysyä pelkästään niillä.
www.retkikartta.fi oli sivusto, josta löytyi tähän salapoliisin työhön sopivia karttoja. Kiintopisteitä etsiessäni katsoin myös korkeuseroja, ettei tulisi köhäisenä valittua liian rankkaa aluetta polkujuoksulle. Sopiva alue löytyi ja maamerkitkin. Alue oli käytännössä rajattu latu-urin ja isoin poluin, ei siis vaaraa eksyä. Poluille mars.
Esikoiseni halusi välttämättä mukaan. Ensimmäinen polkujuoksu muuttuikin siis polkukävelyksi, mutta ei se haitannut. Köhänkin kannalta varmasti sopiva ratkaisu. Nautinnollinen laji oli polkukävelykin. Oli hauskaa huomata, miten mieli virkistyy, kun poikkeaa tutulta ja turvalliselta reitiltä. Itseasiassa mieli virkistyi jo siitä, kun etsi kartalta uusia lenkkeilyalueita.
Kun sitkeä köhä on nujerrettu, lähden samaan paikkaan ehdottomasti polkujuoksemaan. Samalla poikkean ihan kunnon kinttupoluille. Nyt mentiin pienemmän ehdoilla.
Tämä oli siis vain alkua. Alan koluamaan lähimetsiä polkujuoksun merkeissä oikein urakalla. Jos siis Laukaan suunnalla risukossa rytisee, se on vain meikäläinen :)
Ajattele, mitä mahdollisuuksia tämä laji tuo. Voit löytää itsesi lopulta jostain uskomattomista paikoista, jotka oli aivan sun lenkkimaaston lähellä, mut joista et tiennyt mitään. Kivaa!
Jos joku vielä kaipaa perusteluja, pureutuu polkujuoksu hyvin tähänkin ongelmaan.
Nyt on toinenkin lajikokeilu takana ja mieli enemmän kuin hyvä. Tämä uusien lajien testaaminen oli huippu päätös. Suosittelen! Vähän mä odotan jo seuraavaa kokeilua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti