lauantai 30. elokuuta 2014

Kikkoja motivaatio-ongelmiin

Motivaatio, mistä se tulee? Jostain tuolta syvältä sisältä kai, sydämestä ja ajatuksista. Joskus se tulee sieltä helposti, joskus se on karannut teille tietämättömille. Mitä silloin voi tehdä, kun motivaatio on kadonnut? Tyytyä kohtaloon? Ei ei, ei missään nimessä. Ensin kannattaa kokeilla ainakin muutamaa kikkaa.

Motivaatio on polttoaine, joka vie sinua ja tekemistäsi eteenpäin, pidemmälle kuin mihin pelkkä innostus veisi. Se on yksi tärkeimmistä asioista, että saa isompia asioita tehtyä ja tavoitteita saavutettua. Aivan älyttömän oleellinen juttu.


















Jotkut tuntuvat motivoituvan kuin itsestään. Sinäkin varmasti tunnet jonkun, johon tämä kuvaus sopii. Olen viime aikoina pohdiskellut syitä tähän motivaation loppumattomuuteen. Muutaman sisäisen ominaisuuden uskon heillä kaikilla olevan.

Ensinnäkin tällaisilla helposti motivoituvilla on halu saada asioita tehdyksi. Jotkut kutsuvat heitä suorittajiksi. Vaikka kutsumanimi onkin yleensä negatiivinen, voivat nämä "suorittajat" tällä kertaa myös onnitella itseään. Heillä on myös uskomaton kyky motivoitua, erityisesti pienempiin asioihin.

Toinen motivaatiomoottoreiden vahva ominaisuus on aito tarve kehittyä. Kun yksi tavoite on saavutettu, löytävät he itsestään uuden kehittämisen kohteen. Tämä on sisäänrakennettu juttu, joten he ovat oikeastaan olleet motivoituneena läpi elämän. Motivoituminen on jo siis automaatio.

Kolmas ominaisuus, mikä tuli mieleeni, on heidän uskomaton kyky poissulkea mielestään epäonnistumisen mahdollisuus. Kun he innostuvat jostain, he näkevät mielessään vain onnistumisen. On varmasti aika helppoa löytää hyvä tahtotila, kun edessä siintää hurraa huudot ja omat tuuletukset.

Vaikka et ole itsestään motivoituva, uskon, että edellä mainitut ominaisuudet löytyvät meiltä kaikilta joskus. Erityisesti hyvänä päivänä ja kun edessämme on mieluinen tehtävä tai tavoite. Harmi vain, että täysin hyviä päiviä on aika harvoin. Lisäksi vanhemmiten eteemme tuodaan, jostain kumman syystä, myös kaikenlaista kuraa, josta olisi vain suoriuduttava. Ja ne isommat projektit puolestaan tuntuvat kaiken kuorman alla liian isoilta. Liian isoilta löytää edes motivaation hippusiakaan.

Arvaa mitä näissä tilanteissa voi tehdä? Ei, ei mennä nurkkaan mököttään, vaan silloin aloitetaan motivaation huijaaminen. Jes, hämätään se väkisin esiin.






Ainakin näitä kikkoja kannattaa kokeilla:
  • Vahvista motivaatiot kuvittelemalla onnistunutta lopputulosta. Miltä tuntuu, kun olet saanut tehtävän tehtyä, tavoitteen saavutettua? Mahtava fiilis! Todellakin otan askeleen jos toisenkin tuon tunteen saavuttamiseksi. 
  • Vahvistamista voi tehdä päinvastoinkin. Toimiiko pelottelu paremmin? Ajattele, mitä kaikkea kuraa löydät edestäsi jos et lähde liikkeelle? Itsensä pettämisen tunne on aika syvältä, ethän sinä sitä halua kokea? Kaiva siis esiin pahimmat pelkosi :)
  • Toimitko parhaiten visuaalisen signaalin avulla? Kämppä täyteen kuvia ja mietelauseita. Tässäkin taas voi käyttää unelma/pelko näkökulmaa.
  • Jaa tehtävä / projekti / tavoite mielessäsi pienen pieniin osiin. Onnistumiset motivoi, pienetkin, joten mikset antaisi itsellesi vähän armoa?
  • Positiivinen palaute tekee ihmeitä motivaatiolle. Kerro läheisillesi pyrkimyksistäsi ja pyydä heitä antamaan positiivista palautetta. Hengaa sellaisten seurassa, keneltä kehuja satelee harva se päivä. Muista olla myös itse motivaation hyvä lähettiläs.
  • Kirjoitathan oman toimivan kikkasi kommentteihin. Jos tarvitset tähän motivointia,  niin mieti miten kivalta tuntuu auttaa kaveria.

Näillä kikoilla motivaatio voi vaikka ilmestyä yhtäkkiä nurkan takaa. On se sen verran kova innostuksen kantaja, että sitä kannattaa tavoitella, keinoilla millä hyvänsä. Tässä siis oivallus numero seitsemän:

Ole onnellinen, jos vahva motivatio löytyy sisältäsi. Tarvittaessa vahvista motivaatiotasi kikka kolmosilla ja anna sen sitten viedä sinut perille.


4 kommenttia:

  1. Pilko tavoite osiin näin: näe itsesi siinä tilanteessa, mihin haluat päätyä ja mieti mikä tunne silloin sinulla on. Sitten ajattele tilannetta 2vko ennen saavutettua lopputulosta, mitä teet silloin? Sitten taas pari vkoa tai kk taaksepäin, mitä teet silloin? Näin saa suoraan askelmerkit onnistumiseen. Urheilupsykologiassa panostetaan siihen omaan tekemiseen. Eli ei nähdä itseä esim. palkintopallilla, koska sinne pääsyyn vaikuttaa muutkin, kun keskittyy tavoittelemaan vain omaa parasta, esim. omaa ennätystä, niin silloin voit tehdä kaikkesi sen eteen, eikä siihen vaikuta kukaan/mikään muu kuin vain sinä. Sisäisen motivaatuon kanssa syntyneet ovat kuin onnellisten tähtien alla. Ulkoista motivaatiota tarvitsevat motivoituvat vain palkinnosta ja niitä on joskus vaikea keksiä pitkälle ajalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava, ensimmäisen ja neljännen kikan yhdistelmä. Kiitos! :) Ja tuo on tärkeä pointti, että "kuorii" tavoitteestaan pois kaiken muun ulkoisen. On helpompi keskittyä pelkästään omaan tekemiseensä kuin yrittää väkisin hallita kaikkea ympärillä olevaa.

      Poista
  2. Jos minulla on motivaatio hukassa, niin annan itselleni luvan "antaa olla sitten hukassa" ja sitä kautta - jostain, en tiedä mistä se tulee - suutun ja suivaannun itseeni ja saamattomuuteeni, ja lähden taas liikkeelle. Eli otan sen pakon pois tekemisistä ja siitä se taas lähtee.
    Toki treenin jälkeinen hyvä fiilis motivoi, ja tavallaan se lupauskin, minkä tein pari vuotta sitten: ei ole enää ikinä paluuta siihen tilanteeseen, että painoa on reilut 20kg liikaa ja olo tosi huono koko ajan.
    Omat onnistumiset ja itsensä yllättämiset ovat kans hieno motivaattori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, motivaatio ei varmasti tule pakottamalla, vaan sopivan rennolla otteella. Joskus toki voi itsensä vääntää lenkille vaikkei nyt mitään suurinta intoa olisikaan ja saa juuri tuosta treenin jälkeisestä fiiliksestä sopivan motivaation seuraavaan lenkkiin.

      Poista