sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Tunne Innostumo!

Tiedättekö mitä on tapahtunut, kun kovan luokan innostuja on aivan pähkinöinä? No, jotain todella mahtavaa! Oma "sielun tuote", Innostumo, on nimittäin saanut kasvot! Ja vaikka suomalaiseen tapaan tämä ei kuulukaan, aion tehdä poikkeuksen ja sanoa asian ääneen: olen todella onnellinen ja erityisen ylpeä ulkoasusta ja näistä sivuista sekä tietenkin Innostumosta ja tästä kaikesta <3


Käy kurkkaamassa
(mutta palaathan lukemaan tarinan loppuun)

www.innostumo.fi




Seuraavaksi haluan esitellä kasvot näiden Innostumon kasvojen takana: Studio Mansikkamäen sielun, Mari Mansikkamäen. Käsittämättömän lahjakas, asiakkaistaan aidosti välittävä ammattilainen, En edelleenkään pysty käsittämään, miten joku pystyy konkretisoimaan tunteen minun sisältäni, Innostumosta, ulkoasuksi ja nettisivuiksi. Siis miten ihmeessä se tehdään? No, ehkä kaikkea ei aina tarvitsekaan ymmärtää, voi vain olla onnellinen toisen osaamisesta ja lopputuloksesta :) Kiitos, Mari!


Kiitosten jälkeen alkaa virallisesti Innostumon matka. Toivottavasti sellainen huikea matka, minkä lopputuloksena moni oppii tuntemaan Innostumon. Ei siis pelkästään Innostumo yritystä, vaan sen tunteen, minkä parhaimmillaan voi kokea yhdessä tekemisen, onnistumisten, oivallusten ja hyvinvoinnin äärellä. Se tunne on nimittäin tavoittelemisen arvoista, lupaan sen!

Innostuja Onnistuu -blogi siirtyy nyt Innostumon kotiin. Jatketaan yhteistä matkaa siellä! Ootte <3


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Yksinkertaista: pyydä ja saa apua

Tahto osata itse, se alkaa jo nuorena. "Minä itse" on tullut varmasti meidän kaikkien suusta monta, monta kertaa. Itse tekeminen on oikeasti todella hyvä asia. On tärkeää yrittää itse ja oppia sitä kautta. Valitettavasti vanhempana itse tekemisessä ei kyse aina olekaan uusien asioiden oppimisesta, vaan meille tuppaa ajan myötä tulemaan myös kyvyttömyys pyytää apua. Tulee ylpeys pärjätä itse. Itse tekeminen kääntyy kuitenkin meitä itseämme vastaan ja avun pyytämisestä ja vastaanottamisesta tuleekin vaikeaa. Luojan kiitos, me joskus heräämme tähän tyhmyyteen ja ymmärrämme pyytää apua. Niin minäkin heräsin ja olen siitä todella, todella onnellinen!


Muutama viikko takaperin positiivareiden ajatusten aamiaisessa oli taas oiva mietelause. 

Älä anna sen, mitä et osaa tehdä, häiritä sitä, mitä osaat tehdä.

Todellakin. Meillä kaikilla on oma juttu, jossa olemme hyviä. Ja sitten niitä, joissa emme todellakaan ole hyviä. Vaikka sen tavallaan tiedostaa, sitä aika helposti ajautuu kuitenkin itseyrittämisen puolelle. Yrittää selvitä kaikesta itse. Sorrun tähän hyvin usein. Yritän pärjätä ja osata kaiken itse. Onneksi ajoittain tapahtuu myös valaistumista ja tajuan pyytää apua. Pyytää apua sellaiselta, joka osaa homman tuhat kertaa paremmin. 




Viime kirjoituksessa kerroin, että olen toteuttamassa unelmaani, perustamassa omaa yritystä. Yritys on nyt totta. Samoin todellisuus, etten voi pärjätä enää yksikseni, yrittämällä itse. On pyydettävä apua, koska kaikkea ei voi, eikä kannata, tehdä itse. On ymmärrettävä asiat, joita ei osaa ja pyydettävä apua niihin. Juurikin siksi, että pääsisi toteuttamaan mietelauselman viisautta - tekemään sitä, mitä osaa ja missä oikeasti ON hyvä. 

Minulle on erittäin tärkeää, että yritykseni 'kasvot', ulkoasu, kertovat sen, mistä yrityksen sisus on tehty. Että se kertoo tavastani toimia. Toimintaideologia oli selvä heti alusta alkaen. Totta kai tiesin, mitä haluan tehdä ja miten. Mutta se, miten se kerrotaan visuaalisesti, siitä ei ollut hajuakaan. Tarvitsin apua.

Onneksi ymmärsin pyytää sitä. Apu löytyi onnekseni vielä aivan viereltäni ♡ Ihana ystäväni, raudan kova ammattilainen, Mari Mansikkamäki, riensi avukseni. Painakaa, rakkaat lukijat, tämä nimi mieleenne. Jos ulkoasun, yrityksen sielun konkretisoinnin ja markkinoinnin, osaamista joskus tarvitsette, niin oikea valinta on ehdottomasti Studio Mansikkamäki.

Se tunne, kun näkee yrityksensä toiminnan sielun konkreettisesti logoina, kuvina ja kokonaisuutena juuri sellaisena, kun sen on ajatellut ja tuntenut, on aika huikeeta. Miten oikeasti joku voi osata tuon - osata konkretisoida tunnetta! En käsitä. En pystyisi. Mutta niinhän se menee, me kaikki olemme hyviä omissa asioissamme. Toivottavasti joku ajattelee joskus minusta samalla tavalla :)

Kohta on sen aika, että pääsette näkemään tuon huikean lopputuloksen. Sitä ennen kuitenkin pyydän, että muistatte tämän tuiki tärkeän asian:



Olkaa rohkeita pyytää ja vastaanottaa apua. Tähän viisauteen perustuu oman yritykseni, Innostumon, koko toiminta. Avun pyytämiseen ja saamiseen. Yhdessä tekemiseen. Yksin kun nyt on, noh, aika yksinäistä.

Samalla toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivää ♡




perjantai 23. tammikuuta 2015

Miten priorisoida, kun kaikki asiat on tärkeitä?

Tilanne tosielämästä: haalit itsellesi paljon palloja ja päätät heittää ne kaikki yhtä aikaa ilmaan. Ihailet palloja ilmassa, oih, niin kaunista... kunnes tajuat, että ne olisi hyvä ottaa kiinni ennen kuin leviävät pitkin pihaa. Perus paniikkikohtaus ja kysymys universumille, miten ihmeessä selviän tästä?

Veikkaan, etten ole ainoa tällä planeetalla kenellä on taipumus olla mukana aika lailla kaikessa. Ehkä tämä on se helposti innostuvan akilleen kantapää: kaikki asiat tuntuvat niin kiinnostavilta ja tärkeiltä, että on vaikea olla lähtemättä mukaan. Ties kuinka monesti olenkaan löytänyt itseni tästä samasta tilanteesta: kaikki pallot ovat yhtä aikaa ilmassa (ja tulossa alaspäin) ja pitäisi pystyä handlaamaan tilanne.



Mitä tuossa tilanteessa nyt sitten pitäisi tehdä? Ehkä se ensimmäinen neuvo minunlaiselle tyypille olisi, ettei kannattaisi saattaa itseään tähän tilanteeseen ;) Joko haalisi vähemmän palloja tai heitteilisi niitä ilmaan hallitummin. Toisaalta sen verran hyvin tunnen itseni, että tiedän, ettei se ole "mahdollista". Eikä tarvitsekaan olla, olen nimittäin oppinut ihan kätevän keinon selvitä näistä kaikki-pallot-kerralla-ilmassa -tilanteista. Vastaus on priorisointi. Pri-o-ri-soin-ti! Pistetään siis asiat tärkeysjärjestykseen. Huikea keino selviytyä, kun on päättänyt heittää kaikki pallot kerralla taivaalle (tai siis kun ei ole ymmärtänyt olla heittämättä niitä kaikkia kerralla ilmaan).


Miten tätä priorisointia sitten kannattaa tehdä? Varsinkin, kun tuntuu, että kaikki pallot ovat yhtä tärkeitä. Näillä jutuilla pääsen ainakin itse eteenpäin:

  • Hiljennän vauhtia. Huolimatta siitä, että se tuntuisikin viimeiseltä keinolta tilanteessa, missä nimenomaan pitäisi juosta suuna päänä sinne tänne. Kun hiljentää vauhtia, ehtii paremmin katsoa, mitä on fiksuinta tässä kiperässä tilanteessa tehdä: mitkä palloista on tulossa maahan ensimmäiseksi, mitkä palloista on saavuttamattomissa ja sen vuoksi yksinkertaisesti unohdettava ja mitkä palloista sinkautetaan uudestaan ilmaan odottamaan omaa kiinniottovuoroaan?
  • Pyrin palauttamaan mieleeni, mitkä asiat ovat tällä hetkellä elämässäni niitä tärkeimpiä asioita ja mitä asioita oikeasti tahdon viedä eteenpäin? Mitkä palloista ei siis missään nimessä saa pudota maahan? Ne pallot kopataan ensin turvallisesti talteen.
  • Selvitän itselleni, mitkä asiat ovat kutkuttavia, mutta toisaalta ehkä karanneet vähän liian kauas, että saisin niitä todellisuudessa edes toteutettua? Mitkä palloista on jo ulottumattomissani eli jos niitä lähtisin tavoittelemaan, olisi lopputuloksena se, että kaikki muut pallot tippuisivat sen vuoksi maahan? Nämä pallot täytyy vain auttamatta unohtaa. Heippa ja tervetuloa maahan, pallot!
  • Päättelen, mitkä asiat voivat odottaa vuoroaan pienen tovin. Mitkä asiat kestävät pikkuisen aikaa holdissa? Nämä pallot heitetään siis uudelleen ilmaan, vähän kuin odottamaan vuoroaan. Ne ovat tärkeitä, mutta joutuvat odottamaan uutta koppikierrosta.

En sano, että näillä keinoilla tilanne on täysin hallussa, mutta ainakin vähän siihen suuntaan. Ja toisen kikkoja kokeilemalla voi oivaltaa taas niitä omia :)




Parin viime viikon aikana olen tehnyt tätä vauhdin hiljentämistä ja priorisointitsekkausta. Tässä muutama oma priorisointipäätös tämän hetkisen pallot ilmassa -tilanteen pelastamiseksi:

☆ Uni. Ehdottoman tärkeä pallo, jota en voi hukata. Varma koppi siitä, muuten tippuu kaikki muutkin pallot maahan.

☆ Blogi. Valitettavasti asia, joka singotaan uudelleen ilmaan odottamaan koppivuoroaan. (Anteeksi siis viivästyneet postaukset. Kirjoittelen aina, kun ehdin!)

☆ Oma liikunta. Edellisen kanssa samaan kategoriaan. Perusteellinen omaan liikuntaan keskittyminen jää vähäksi aikaa holdiin.

☆ Yritys. Tärkeä pallo tällä hetkellä, unen jälkeen heti kakkosena (koska ilman unta, en jaksa startata bisnestäkään). Asia, jota haluan ehdottomasti viedä eteenpäin.

☆ Nimeltä mainitsematon. Tämä pallo saa tippua. Useiden uudelleen sinkauttelujen jälkeen kyseinen pallo on paennut jo niin kauas, että sen pelastaminen vaatisi kaiken muun uhrausta. En suostu.

☆ Remontti. Tätä palloa on jo palloteltu sen verran kauan, että järkevintä on ottaa kunnon koppi ja saattaa homma maaliin.


Mitä palloja sinulla on ilmassa ja tuntuuko, että niitä on liikaa? Jos tuntuu, niin kokeile edellä mainittuja. Toivotan sinulle hyvää pallonhallintaa :)





sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ajatusten voima

Oletko koskaan kokenut jotain tämänlaista? Eräänä päivänä mieleesi herää ajatus lomareissusta. Ehkä Turkki olisi kiva paikka? Jostain kumman syystä tuon ensimmäisen ajatuksen jälkeen Turkki ja lomamatka hyppii silmillesi kaikkialta. Tuttusi on juuri käynyt Turkissa ja toinen lähdössä parin viikon päästä. Lehdestä silmiisi osuus Turkin lomamatkojen mainos ja facesta uutinen Turkista. Ei aikaakaan, kun löydät itsesi matkanjärjestäjän sivuilta surffailemasta. Samalla jätät jonkun suunnittelemasi hankinnan tekemättä ja huomaamattasi aloitat säästämisen. Viikonloppuna kaupasta tarttuu mukaan bikinit, vaikka on talvi. No, tietäähän sen, miten tässä lopulta käy. Muutaman viikon kuluttua koneella ollessasi kuuluun "klik" - ja reissu on varattu. Mitä tapahtui, miksi näin kävi? Siksi, koska ajatuksissa on voimaa.


Kun jotain edellisen kaltaista tapahtuu, ajattelee joku, että se oli kohtalo. Toisen mielestä kyseessä ei ollut mitään ihmeellistä, tyyppi vain halusi ulkomaille ja osti matkan. Ei sen kummempaa. Minä puolestaan uskon, että näissä tapauksissa kyse on ajatuksistamme ja sen tietyn ajatuksen päälle jäämisestä. Nimittäin, kun tietty ajatus jää päälle, tietoisesti tai tiedostamatta, kiinnitämme siihen liittyviin asioihin enemmän huomiota kaikkialla: ollessamme netissä, lukiessamme lehteä, katsoessamme tv:tä, kuunnellessamme radiota, keskustellessamme muiden kanssa. Kaikkialla. Kun kiinnitämme kyseiseen asiaan enemmän huomita, teemme myös sen mukaisia päätöksiä ja valintoja. Tiedostamatta kuljemme siis ajatustamme kohti.


Ajatuksemme luovat todellisuutemme. Kuulostaa yliampuvalta ja filosofiselta, mutta ainakin minä uskon tähän. Ai miksi? Koska minulle kävi juuri niin. Päälle jääneet ajatukseni lopulta loivat tämän hetkisen tilanteen. En vain ymmärtänyt sitä matkalla. Kuljin vain eteenpäin, tein päätöksiä ja valintoja.

Tajusin vasta äskettäin, että omat ajatukseni kantoivat minut lopulta tähän, missä juuri nyt olen. Seison oman unelmani edessä ja kohta se on totta: minulla on oma yritys ♡

Tässä lyhyt tarina, miten kaikki kävi.

Itsellä on aina ollut unelma tehdä liikuntaan liittyviä töitä, mutta aina onni on kulkenut ohitse. Keväällä huomasin, että ajatus oli läsnä lähes koko ajan ja paljon vahvempana. Se ei mennyt millään pois. Huomasin surffailevani alan yrityksiä ja miettiväni yhteydenottoa. Muutamaan otinkin. Jäin kuitenkin miettimään voisinko tehdä jotain muutakin "odotellessani".

Odotellessani aloin kirjoittamaan blogia. Ehkä joku saisi jotain itselleen kirjoittamistani ajatuksista. Ainakin saisin välitettyä osaamistani eteenpäin edes johonkin ja jollekin. Blogia kirjoitellessani ymmärsin, että mentaalipuolen asiat olivat kiinnostaneet minua jo pitkään ja halusin saada "faktaa" omien oivallusteni ympärille. Useista eri paikoista silmilleni hyppi kirjainyhdistelmä NLP. Etsin aiheesta lisää tietoa ja havaitsin, että NLP:n "tapa ajatella" on samankaltainen, miten itsekin mentaalipuolen asiat näen. Ei aikaakaan, kun olin ilmoittautunut Jyväskylässä järjestettävään NLP -koulutukseen.

Arki puksutti eteenpäin ja samat ajatukset junnasivat edelleen päässäni. Ajatus siitä, että pääsisin hyödyntämään omaa osaamistani muiden hyväksi ja samalla tekemään sitä, mitä eniten rakastan, tuntui uskomattoman hyvältä. Ajatus taisi todellakin olla hyvä, koska eräänä päivänä huomasin, että olin kirjoittamassa osaamistani paperille ja hahmottelemassa sen ympärille palveluita. En edes miettinyt olisiko minulla rohkeutta toteuttaa ajatusta, tein vain. Eikä tuolloin varmastikaan ollutkaan riittävästi rohkeutta, mutta jostain se rohkeus vain, kuin itsestään, kasvoi. Unelma muuttui rohkeuden myötä tahtotilaksi, pirulauta mä pystyn tähän!

Muutama mäki tuli vastaan, mutta aina niihin kaikkiin löytyi ratkaisu. Ystäväpiiristäni sain tukea epävarmoina hetkinä ja kun oma osaaminen loppui, löytyi sitäkin ihan vierestä. Omilta ystäviltä. Arvatkaapa, olenko kiitollinen? Sanoinkuvaamattoman.

Kohta se on totta, oma yritys. Sen jälkeen jatkan ajatuksieni kanssa matkaani kohti unelmaa. Unelmaa siitä, että mahdollisimman moni löytäisi minut ja palveluni ja pääsisin auttamaan heitä heidän matkallaan. Minä luotan vahvasti, että unelmani toteutuu. Jos ajatukseni ovat tuoneet minut jo näin pitkälle, mikseivät ne veisi minua perillekin. Ajatuksissa kun on niin pirusti voimaa. 


Tähän mennessä tärkein oivallukseni:

Ajattele unelmiasi, joskus ne toteutuvat juuri siksi.






lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuoden aloitus -treeni


Embedded image permalink
Kuva
Niin se vuosi vaihtui ja 2015 olisi meillä kaikilla edessä. Huippua! Kaikkea kivaa varmasti tulossa :)

Osa teistä teki ehkä uuden vuoden lupauksia ja tietää suunnilleen, miten vuoden starttaa. Osa puolestaan kelailee viereisen kuvan kysymystä. Niin, mihinhän sitä tämän vuoden käyttäisi?

Hieno kysymys, mutta tehdääkö nyt kuitenkin niin, että jätetään noiden 365 (tai tarkemmin 361) päivän käyttämisen pohdiskelu hetkeksi ja tehdään kunnon treeni? Minulla ainakin kunnon treeni selventää monesti ajatuksia ihan itsestään. Ehkä niin käy nytkin ja kohta tiedämme, mihin tuleva vuosi kannattaisi käyttää.


Tämän vuoden ensimmäinen blogitreeni olisi Tabata-treeni eli suhteellisen lyhytkestoinen, mutta sitäkin tehokkaampi 'kuntopiiri', jossa 20 sekunnin työ- ja 10 sekunnin lepojaksot vuorottelevat siten, että yhden työosuuden pituudeksi tulee 4 min. Näitä 4 minuutin sarjoja voi sitten tehdä oman fiiliksen mukaan 2-5 kpl, muutaman minuutin välihuileilla.

Okei, aloitetaan!

Ihan ensimmäiseksi hae sekuntikello tai käy lataamassa Play -kaupasta puhelimeesi ilmainen Tabatan ajanottosovellus. Suosittelen jälkimmäistä, sovellus nimittäin helpottaa treenin tekemistä verrattuna normaalin sekkarin käyttöön PALJON. Äänimerkit kertovat selvästi milloin työjakso on lopuillaan (hyvä koska kelloa ei pysty koko ajan vahtaamaan) ja lepojakson ajanotto toimii laskevasti (blondikin tajuaa milloin uusi työjakso alkaa).

Minulla on tämän näköinen mainiosti toimiva
ajanottosovellus.

Nyt kun välineet on reilassa, mennään itse treeniin. Ensin tietysti lämmittely; kävelylenkki, pyöräilyä tai vastaavaa. Itse teen kotona yleensä 5 x 20 vatsalihasliikettä putkeen ja vähän kyykkyjä ym. Tiedät varmaan, milloin olet valmis tehokkaaseen treeniin, joten sen verran myös verryttelyä ja kevyttä venyttelyä. Sitten asiaan.

Ensimmäinen työosuus (4 min) koostuu näistä liikkeistä (suluissa vaikeutettu versio):

  • Burbee ilman punnerrusta ja hyppyä (burbee ilman punnerrusta mutta jännehypyllä)
  • Etunojapunnerrus polvet maassa (etunojapunnerrus miesten tyyliin)
  • Kyykky (kyykky lisäpaino edessä rinnalla)
  • Puolilinkkari (kokolinkkari)

Toisen työosuuden (4 min) liikkeet (suluissa vaikeutettu versio):

  • Askelkyykyt vuorojaloin (askelkyykkyhypyt)
  • Lankku käden nostoilla eteen (lankku käsikävelynä suorille käsille)
  • Vuorikiipeily jalat kropan alle (vuorikiipeily jalat pitkälle kropan sivulle)
  • Selkäliike päinmakuulla jalkoja ja käsiä nostaen (sama, mutta ylhäällä kädet ja jalat käytetään sivuilla, tuodaan takaisin keskelle ja lasketaan vasta sitten alas).


Homma etenee seuraavanlaisesti: tehdään ensimmäisen 4 minuutin työosuuden liikkeet perätysten 20 s työjaksoina, joiden välissä aina 10 s lyhyt hengähdys. Ehdit neljässä minuutissa tehdä kyseisen työosuuden liikkeet siis kahteen kertaan. 

(Rautalankaversiona: 20 s burbeeta, 10 s huilia, 20 s punnerruksia, 10 s huilia, 20 s kyykkyjä, 10 s huilia, 20 s linkkareita, 10 sekuntia huilia, taas alusta 20 s burbeeta, 10 s huilia... kunnes olet tehnyt liikkeet kahteen kertaan (4 liikettä x 30 sekuntia x 2 kierrosta = 4 minuuttia)


Hurraa huudotkin saa sovellukselta
kun on tehnyt yhden neliminuuttisen :)

Huilaa muutama minuutti. Tai itseasiassa huilaa sen verran, että tiedät jaksavasi tehdä KUNNOLLA myös seuraavan työosuuden. Parempi vetää henkeä vähän pidempään, kun alkaa heti luistamaan työjaksoista.

Kun olet palautunut, lähdetään toisen työosuuden kimppuun. Toteutus samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, nyt vain uusin liikevariaatioin. 4 minuutin jälkeen taas huilataan ja jatketaan näiden työosuuksien tekemistä vuorotellen, kunnes tuntuu, että nyt riittää (tai olet keksinyt mihin käytät vuoden 2015). Minä teen yleensä molemmat työosuudet kahteen kertaan, tehokasta treeniä tulee näin 4 x 4 eli 16 minuuttia. Hyvin on silläkin tullut hiki pintaan ja puna poskille.

Jos joku liikkeistä jäi mietityttämään, niin kysy (tai googlaa). Vaikeammat liikkeet laitoin sulkuihin, jotta voit tarvittaessa tehostaa koko treeniä tai vaikka osaa liikkeistä. Hyödynnä niitä siis tarvittaessa. 

No niin, nyt vain tabatan kimppuun ja selventämään omia ajatuksia :) 

Treeni-iloa!!!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Päätös, mikä merkitsee

Tiesitkö, että ihminen tekee jopa 60 000 päätöstä päivässä? Siis kuusikymmentätuhatta! Näiden "muutaman" lisäksi tehdään uuden vuoden aattona vielä pari päätöstä päälle. Huh huh. Valtava määrä päätöksiä yhdelle ihmiselle ja vielä yhdelle päivälle. Olisihan se hyvä, että osa näistä onnistuisikin, edes ne merkittävät uuden vuoden päätökset. Oletko koskaan miettinyt, miksi osa tekemistämme päätöksistä on ns. mitään sanomattomia, mutta osassa on aivan mielettömästi voimaa? Niin paljon, että ne oikeasti muuttavat elämäämme. Mikä juju näiden elämää muuttavien päätösten taustalla oikein on?


Kai se jo herätessä alkaa, nimittäin päätösten teko. Heräänkö nyt vai torkutanko? Istunko sängyn reunalla tovin vai lähdenko saman tien hoipertelemaan eteenpäin? Otanko ensimmäisen askeleen oikealla vai vasemmalla jalalla? Tätä rataa kun jatkaa koko päivän, niin en todellakaan ihmettele, että illalla on kasassa kymmeniä tuhansia pieniä päätöksiä. Nämä pienet päätökset ovat meille arkipäiväisiä, emmekä suurinta osaa edes tiedosta, mutta niilläkin on elämäämme iso merkitys. Merkitys tulee esiin vain isolla voluumilla eli useilla samankaltaisilla hyvillä päätöksillä ja pitkällä aikavälillä.

Kuva


Nämä kymmenettuhannet pienet päätökset eivät todellakaan ole turhia, mutta tällä kertaa en ole kiinnostunut niistä. Olen kiinnostunut niistä isoista, merkittävistä, yksittäisistä päätöksistä. Niistä, mitä tehdään harvoin ja tietoisesti, pidemmän pohdiskelun jälkeen. Niistä, jotka merkitsevät meille enemmän. Niistä, joiden hartaimmin toivomme onnistuvan.

Tällaisia isompia, meille tärkeitä, päätöksiä teemme usein vuoden vaihtuessa. Ehkä olemme jo pidempään toivoneet itsellemme jotain ja vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä sen mukainen päätös? Ehkä kaipaamme muutosta entiseen menoon ja uusi vuosi mahdollistaa aloittamisen puhtaalta pöydältä? Tai ehkä teemme uutena vuotena lupauksia tai päätöksiä vain, koska muutkin tekevät?

Oli syy mikä tahansa, valitettavan usein nämä tekemämme hyvät päätökset kuukahtavat ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Suurin osa päätöksistä on kuihtunut kasaan jo tammikuun kolmannella viikolla. Miksi ihmeessä? Miksi hyvät päätökset eivät lopulta kannakaan meitä perille? Miksi, vaikka syy päätöksen tekoon on sellainen jota todella haluamme? Mikä ihme päätöksessä menee oikein vikaan?

Itse uskon, että tällaisen "epäonnistuvan päätöksen" taustalla on ollut kyllä järkeä, mutta ei  tunnetta. Päätöksen taustalla oleva järki kantaa meitä sen ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa, mutta vain tunne voi viedä meidät perille. Jotta merkittävät päätökset voivat onnistua, niiden taakse on saatava paljon tunnetta. Siis PALJON TUNNETTA! Itseasiassa mitä suuremman tunteen saat synnytettyä, sen varmemmin se vie sinut maaliin, olen varma siitä.

Päätöksiä pitää siis voimaannuttaa, mutta miten? Itse olen saanut tällaisilla kysymyksillä ja ajattelutavoilla lisää tunnetta isompien, minulle merkittävien, päätöksien tueksi.

  • Kerrytä mittasi täyteen. Kääntele ja vääntele asiaa, etsi suurennuslasilla kaikki huonot puolet, kokemasi vääryydet ja epäonnistuneet yritykset. Kun saat mittasi täyteen, löytyy päätöksesi takaa sellainen määrä negatiivista tunnetta, että se vie sinut varmasti pitkälle. Varo kuitenkin lipsahtamasta agren puolelle. 
  • Muistuta itseäsi rajallisuudesta: elämän, ihmissuhteen, työuran, mihin ikinä päätöksesi liittyykään. Tilaisuuksiin kannattaa tarttua, vielä kun siihen on mahdollisuus. Joskus tämä asia valkenee meille onnettomuuden, sairauden tai vastaavan kautta. Tällaisten kokemusten jälkeisistä päätöksistä ei tunnetta puutu, mutta ehkä tällä kertaa tunteen herättäjänä voikin olla vain ajatus, ei todellinen tapahtuma. 
  • Katso tulevaisuuden itseäsi. Mieti, millainen olet ja missä nykyisillä valinnoilla tulevaisuudessa? Mitä löydät edestäsi samoilla valinnoilla vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Oletko tyytyväinen, suututtaako, pelottaako? Hyödynnä heräävää tunnetta päätöksen tekemisessä.
  • Mieti läheistesi elämää. Päätöksentekovaiheessa on yleensä selvää, miten se vaikuttaa omaan elämään, mutta mieti tällä kertaa, miten se vaikuttaa läheistesi elämään? Ehkä hyvän vaikutus ulottuu pidemmälle kuin vain itseesi. Vaikutusten miettiminen muiden näkökulmasta voi tuoda yllättävän paljon lisätunnetta.

Vielä on muutama päivä jäljellä voimaannuttaa omia uuden vuoden päätöksiä ja herätellä kunnon tunnetta niiden taustalle. Keskiviikkona nämä päätökset voi sitten kuuluttaa koko maailmalle ja aloittaa hieno matkan kohti omia unelmia. Toivottavasti tämä neljästoista oivallus tekee päätöksistäsi merkityksellisiä ja lopulta onnistuvia:

Tee tunteikkaita päätöksiä. Mitä suurempi tunne, sen varmemmin pääset perille. 


Tämäkin kikka on kokeilemisen arvoinen.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lajikokeilussa fitnessbag -treeni

Kirjoitin heinäkuussa liikunnan laajasta lajivalikoimasta. Samalla lupasin, vastaiskuna oman lajivalikoimani tylsyydelle, kokeilla kolmea uutta lajia ennen vuoden vaihdetta. Syksyn aikana testattavana on ollut jo golf  ja polkujuoksu, viimeiseksi lajikokeiluksi valikoitui fitnessbag -treeni. Tässä kokemuksia aiheesta ja aiheen vierestä.


Viimeinen lajikokeilu jäi vähän viime tinkaan, meinasin nimittäin joulukiireiden keskellä unohtaa koko jutun. Laho pää, mutta onneksi ei liian laho. Huolimatta pään lievästä lahoisuudesta, viimeisen lajin valinta oli helppo. Olen pohtinut kesästä saakka fitnessbagin hankintaa kotitreenikäyttöön, mutta mies on pistänyt hanttiin. Hänen mielestään olisi ihan sama, vaikka täyttäisin vanhan treenikassin hiekalla ja harjoittelisin sillä. Kesällä voin kokeilla tällaista kotitekoista harjoitussäkkiä, mutta lajikokeilun varjolla pääsin kokeilemaan ihan aitoa fitnessbagia.

Ennen kuin alan kertomaan treenitarinaa, kirjoitetaan lyhyesti faktatietoa lajista ja itse treenivälineestä. Fitnessbag on siis kahvakuulan tyylinen harjoitussäkki, jolla voi tehdä toiminnallista lihaskuntoharjoittelua. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten liikkeiden tekemistä siten, että säkki toimii lisäpainona, liikevastuksena, alustana tai jopa potku- tai nyrkkeilysäkkinä. Kahvakuulaan verrattuna fitnessbag on oman ennakkokäsitykseni mukaan turvallisempi (pehmeämpi) ja useammat otekahvat mahdollistavat monipuolisemmat liikevalikoimat. Saas nähdä, onko näin.

Tällaiselta näyttää aito Fitnessbag.

Kävin fitnessbag -treenissä viime viikonloppuna. Paikalle menin hyvissä ajoin, varmaan 20 minuuttia ennen tunnin alkua. Ajattelin, että ehdin valmistautua henkisesti uuteen treeniin ja vakoilla kanssatreenajilta, mitä välineitä kannattaa itselle haalia. Koska vetäjää ei näkynyt mailla ei halmeilla, eikä saliin päässyt, meni tuo valmistautuminen lähinnä virtuaaliystävyyttä hoidellen eli facessa.

Kun vetäjä lopulta saapui, viisi minuuttia ennen tunnin alkua, ei valmistautumaan päässyt sittenkään. Treenipaikan ja välinevaraston avaimia ei löytynyt mistään eikä keneltäkään. Lopulta avain kuitenkin löytyi, en tiedä mistä, ja pääsimme saliin. Siinä sitten paniikissa pyörin kuin puolukka ja koska epätoivoisesti kuljin toisten perässä, jäin ilman isompaa säkkiä. Isompia 10 kg säkkejä oli vain muutama ja ne ehtivät loppua. Oli siis selvittävä 5 kg säkillä. Vetäjä kyllä kehotti vuorottelemaan säkkien kanssa ja jakamaan ei-käytössä olevia, mutta eipä se paljon harmitusta pienentänyt. Olisin halunnut saada oman.

Tunti alkoi lopulta kymmenen minuuttia myöhässä, kylläkin tahattomasti, kun vetäjä luuli tunnin alkavan vartin yli. Tässä vaiheessa oma sietokynnys oli kuitenkin jo ylittynyt. Ei tämän lajikokeilun nyt ihan näin pitänyt mennä. Ymmärsin kyllä, ettei kukaan tahallaan törttöillyt, mutta silti totuus on, että olin maksava asiakas ja viettämässä itselleni "arvokasta" vapaa-aikaa. Aika ja raha on tälle tallaajalle isoja juttuja.

Eikä tämä sähläys ollut ensimmäinen kerta. Erityisesti tällainen "palvelu" tuntuu käsittämättömältä, koska samaan aikaan liikuntakeskuksissa valitetaan asiakaskadosta. Mutta niin makaa kuin petaa. Jos sujuvuudesta ja hyvästä asiakaskokemuksesta ei pidetä tuon parempaa huolta, voi kasvavat asiakasmassat varmasti unohtaakin. Eikös se niin mene, että hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle kaverille ja huonosta kolmelle sadalle. Niin taisi käydä nytkin. No, nyt kun on höyryt päästelty ulos (anteeksi lukijat), mennään takaisin asiaan.


Kaiken kaikkiaan fitnessbagilla treenaaminen oli kivaa ja ärsytyskin onneksi katosi sitä mukaa, kun hiki nousi pintaan. Tunti oli rakennettu siten, että treenin aikana kaikki lihasryhmät käytiin kerran lävitse erilaisten liikkeiden avulla. Liikkeitä tehtiin aina kolme nousujohteista sarjaa siten, että jokainen sarja oli edellistään haastavampi. Toistoja tuli yhden sarjan aikana sen verran, että treeni oli lihaskunnon harjoittamisen kannalta lihaskestävyys -tyyppinen. Koska tämän tyyppinen treeni ei kuulu yleisesti omaan lihaskuntoharjoitteluun, olin välillä aika kovilla, erityisesti hauiksissa. Myös keskivartalon syville lihaksille fitnessbagin heiluttelu antaa hyvän treenin, mutta sykettä en en tällä tunnilla saanut paljoakaan nousemaan.


Yhteenvetona viimeisestä lajikokeilusta sanoisin, että vaikka ihan hetkeen en ole osallistumassa fitnessbag -tunnille, on harjoitussäkki treenivälineenä minulle positiivinen yllätys. Tuon tunnin jälkeen pää on ruksuttanut yhtä jos toista vaihoehtoista liikettä, missä harjoitussäkki toimisi loistavasti. Täytynee vielä surffailla netissäkin, koska sieltä liikevariaatioita löytyy aina pilvin pimein. Näitä löydettyjä liikkeitä voi sitten kokeilla joko sillä omatekoisella säkillä tai, jos luvan saa, ihan tällaisella aidollakin :)